Tanssiaiset ja diwali Intian tapaan

Viime vuoden lopulla meillä oli koulussa "Tanssijaiset". Kaikki olivat hehkuttaneet juhlista jo viikkoja etukäteen. Vihdoin kun ilta koitti, kaikki olivat pukeutunet värikkäästi intialaisiin vaatteisiin, niin myös me vaihto-oppilaat. Aluksi tanssimme noin tunnin perinteistä intialaista dania-tanssia. Meille annettiin kepit, joita lyötiin yhteen ja heiluteltiin musiikin tahtiin. Hauskaa oli.

Sen jälkeen siirryttiinkin discotanssiin, jeejee :D Oli hassua, kun opettajatkin tanssivat mukana ja muutenkin ihmiset tanssivat sekaisin intialaista ja länsimaalaista tanssia! Vähän erilainen meno kuin Suomessa.

Diwali on sikhien, jainalaisten ja.hindujen suurin juhla. Intiassa sitä vietetään kansallisena juhlapäivänä uskonnosta riippumatta. Silloin juhlitaan hyvyyden voittoa pahuudesta. Diwalin suora käännös tarkoittaakin valon tai lamppujen juhlaa. Monille hinduille se on myös uuden vuoden alkamisjuhla, sikhit puolestaan juhlivat tuolloin Kultaisen temppelin perustamisen vuosipäivää.

Diwalia vietetään Ashwayua-kuukauden lopussa; yleensä loka-marraskuun vaihteessa. Juhla kestää viisi päivää. Me vietimme juhlan kolme viimeistä päivää isäntäperheessä. Minulle, Ariannalle, Catharinale ja Lionille kävi huono tuuri, sillä olimme olleet samassa isäntäperheessä jo kaksi kertaa aikaisemminkin, eivätkä he olleet erityisen kiinnostuneita meistä.

Intialaiset koristelevat koko talonsa pienillä lyhdyillä; pienet saviruukut ovat täynnä öljyä ja niissä palaa kangaspala liekkinä. Ilotulitukset on kuulema vain huvin vuoksi. Meidän isäntäperheen 14-vuotias poika tykkäsi erityisesti pommeista. Ne olivat kovaäänisiä, mutta pienieleisiä ilotulituksia. En muista edes kuinka monta kertaa meinasin saada sydärin!!!

Menimme isäntäperheeseen perjantaina. Saimme mennä perheen lasten mukana temppeliin. Lapset olivat oikeasti jo teini-ikäisiä, vanhin tytöistä oli 22-vuotias ja hän asui yhä vanhempiensa kanssa. He laittoivat kynttilöitä jumalien patsaiden juureen ja rukoilivat lyhyen hetken. Taustalla kuului naisten pyhää laulua. Vierailimme myös naapureissa nopean hetken. Yhdessä talossa asui yli 100-vuotias nainen ja vasta 10-päivänen vauva, joka oli niin uskomattoman pieni.

Samaisena iltana tasan kello kaksitoista perhe kokoontui pienen alttarin ääreen. Perheen isä hoiti rituaalin. Alttarille oli kerätty rahaa, hopeakolikoita, koulutarvikkeita, hedelmiä ja muita tavaroita. Yksitellen isä teki jokaiselle esineelle seuraavasti: Laittoi suolaa ja mausteita ja siveli jollain lehdellä vettä. Kirjoihin hän teki pyhän tunnuksen.

Seuraavana päivänä meillä oli talossa tanssijuhlat. Saavuimme kaupunkikerrokseltamme ”kotiin” melko myöhään. Olimme tosi nälkäisiä. Perhe sanoi ruuan olevan viiden minuutin päästä valmis, mutta he unohtivat meidät täysin seurustellessaan vieraidensa kanssa. Saimme ruuan vasta tunnin ja 40 minuutin päästä. Heti kun olimme nousseet ylös pöydästä, perheen äiti sanoi, että olisi aika mennä nukkumaan. Kello oli 22.30 tuolloin. Kaikki muut vieraat olivat tanssimassa ja pitämässä hauskaa ulkona, mutta me menimme sitten vihaisina yläkertaan. Nukkuminen oli mahdotonta kovan metelin takia, joten katsoimme elokuvan. Seuraavana aamuna mentiinkin ihan mielenkiinnosta kristilliseen kirkkoon kello 7.30, lopputuloksena melkein pyörryin siellä :O 

Sanni Saarelainen

Sanni Saarelainen on Järvenpään lukion oppilas, joka viettää vaihto-oppilasvuoden Intiassa. Hän perustelee maavalintaansa mm seuraavasti: Intia on niin erilainen kuin länsimaiset maat. Pyhät lehmät, temppelit, uskonnot ja köyhyys ovat asioita, jotka on koettava henkilökohtaisesti, ennen kuin voi ymmärtää, miten paljon ne vaikuttavat Intian kulttuuriin.